Makupalassa on voimaa
Kaikki koirat osaavat kävellä muutaman askelen ihmisen rinnalla, jos hänellä on kädessä makupala joka odottaa koiraa. Ei tuota vaikeuksia millekään rodulle tai yksilölle.
Jotkut koiranomistajat suhtautuvat kielteisesti makupalojen syöttämiseen tokoliikkeiden opettamisessa. Heidän mielestään makupalan käyttö on kyseenalainen keino saada koira hallintaan. Heidän mielestään koiran pitää totella siksi, että omistaja niin vaatii. Näissä asioissa he ovat oikeassa. Makupalan ei pidä olla lahjus eikä hallintakeino.
Makupala on apuväline koiran opettamisessa. Kun sillä palkitaan, silloin se on oikeassa käytössä Makupalalla on muutakin käyttöä kuin palkitseminen, mutta en puutu siihen tässä kirjoituksessa.
Miten saada koira tekemään jokin asia omasta tahdostaan? Ei tarttumalla koiraa karvoihin tai työntämällä tai vetämällä sitä, vaan niin että koira itse liikkuu haluttuun suuntaan. Tämän se saadaan tekemään makupalan houkuttelemana, jota käsi vie koiran kuonoliinin edessä ja kuono tulee perässä.
Kun koira on pari kertaa houkuteltu makupalan avulla tekemään liike, muutetaan tekniikkaa. Muutos ei ole suuri, mutta sillä on mullistava vaikutus siihen vaikuttimeen miksi koira tekee tämän samaisen liikkeen jatkossa. Tehdään sellainen mullistava muutos, että koira edelleen houkutellaan samalla kädellä kolmannen kerran tekemään äsken tehty liike. Mutta kouluttaja onkin sujauttanut makupalan toiseen käteen, sitä ei siis enää ole houkuttelevassa kädessä. Koira huomaa kun on tehnyt liikkeen: Ei pentele, ei ollutkaan mitään nakinpalaa. Seurasin aivan turhaan kättä, minua on jymäytetty. Mutta sitten se kumminkin saa herkkunsa. Se annetaankin toisesta kädestä. Koira miettii: Ai tuli se nakinpala sittenkin. Sama se mistä se tulee kunhan vain tulee.
Makupalakoulutuksen vastustajat pelkäävät, että koira tekee ihmisen haluamia liikkeitä vain saadakseen jotakin hyvää. Mutta he eivät tiedä, että tottumus on toinen luonto. Kun koira on todella hyvin oppinut innoissaan tekemään jonkun tietyn liikkeen, se ei voi olla tekemättä sitä jatkossakin. Joskus siitä tulee vielä makupala, joskus ei.
Loppuviimeksi koiraa ei enää palkita makupalalla kun se tekee liikkeen jonka jo osaa. Opettamisen aikana makupalat on hyvä keino saada koira tekemään asia. Kun opitusta jutusta on tullut rutiinia, koira ei voi olla tekemättä liikettä, kun käsimerkki niin sanoo. (Jos haluaa koiran tekemään sanasta eikä käsimerkistä, silloin houkuttelevaa kättä viedään koiran edessä vain muutama kerta. Sen jälkeen koira luultavasti tekee saman liikkeen heti perään itsestään, jolloin päästään eroon käsimerkistä.)
Oikein käytettynä makupala on yksi hyvä opetusväline. Väärin käytettynä koira todella toimii vain makupalan toivossa jos sattuu sitä haluamaan. Houkuttimena makupalaa käyttävä saa suhteensa koiraan pieleen, sillä omistaja on koiran silmissä vain makkara-automaatti. Koira pysyy tällöin kontaktissa vain halutessaan ruokaa, mutta jos sillä on mielenkiintoisempaa muualla, se lähtee sinne.
KOSKA EI MAKUPALOJA?
Makupalat yhdistetään aina koirankoulutukseen. Koirankoulutukseksi mielletään usein pelkästään tokokoulutus. Tokossa saadaankin aikaan fantastisia tuloksia opetusvaiheessa palkitsemalla makupaloilla tai leikillä Samoin kaikki temppukoulutus tapahtuu palkitsemalla. Makupaloilla saadaan koiran suoritukseen intoa.
Taas sitten tapojen opettaminen/oppiminen ei useinkaan vaadi intoa. Innostuksesta on usein jopa haittaa kotikoiran tavoille opettamisessa, koska hyvät tavat ovat hiljaisia ja maltillisia. Ei ole tarkoitus, että kotikoira suorittaa kotikoiruuttaan kovalla innolla kuten tokoliikkeitä.
Huomaamaton koira on hyvätapainen ja hyväntapainen koira on huomaamaton.
Useat hyvät tavat opitaan rauhallisen kiihkottoman tottumisen kautta, ei innostuksen ja palkitsemisen avulla, kiitosta ja käskysanojakaan ei tarvita. Tällaisia asioita ovat ainakin:
omissa oloissa viihtyminen, yksikseen leikkiminen,
yksinolo,
silmälläpitokontakti,
ettei pure lahkeisiin tai käsiin,
kielletty huone tai huonekalu,
sisäsiisteys,
ihmisen tervehtiminen,
ruuan odottelu jalat maassa,
ettei ota ruokaa pöydältä,
ihmisiin tutustuminen,
hoitotoimenpiteet,
että odottaa lupaa tulla autosta tai lähteä ovesta pihalle,
autoihin ja muuhun liikenteeseen tottuminen,
taluttimessa kulkeminen.
Virike saattaa sytyttää riehuvan tulipalon koiraan. Makupala saa liikettä koiraan, ja sehän ei ole hyväksi esim. hoitotoimenpiteissä ja yksinolossa. Silmälläpitokontaktissa makupalaa ei käytetä eikä sisäsiisteys makupaloilla parane.
Usein tarvitaan ei-innokas oppilas kun hyviä tapoja harjoitellaan. Juuri yksinolossa, ihmisen tervehtimisessä, ruuan odottelussa, ihmisiin tutustumisessa, hoitotoimenpiteissä ja lupaa odottaessa koiran on hyvä olla kovinkin ei-innokas, siis tasainen ja hillitty. Herkkupalat innostavat koiraa tavoittelemaan herkkupaloja, ne saavat koiran innostumaan.
Makupaloilla sanotaan kylläkin olevan rauhoittava vaikutus. Toki on, mutta tietenkin vain koiraan joka on levoton tai innoissaan jostakin syystä. Tällaisessa mielentilassa olevaa ei kannata alkaa hyssytellä hoitotoimenpidettä tai yksinoloa harjoittelemaan. On odotettava suotuisampaa mielentilaa opiskella tyyneyttä vaativaa asiaa.
Kotiopit vaativat koiralta tasaisuutta ja verkkaisuutta, jota makupalat eivät edusta.
Jotkut koiranomistajat suhtautuvat kielteisesti makupalojen syöttämiseen tokoliikkeiden opettamisessa. Heidän mielestään makupalan käyttö on kyseenalainen keino saada koira hallintaan. Heidän mielestään koiran pitää totella siksi, että omistaja niin vaatii. Näissä asioissa he ovat oikeassa. Makupalan ei pidä olla lahjus eikä hallintakeino.
Makupala on apuväline koiran opettamisessa. Kun sillä palkitaan, silloin se on oikeassa käytössä Makupalalla on muutakin käyttöä kuin palkitseminen, mutta en puutu siihen tässä kirjoituksessa.
Miten saada koira tekemään jokin asia omasta tahdostaan? Ei tarttumalla koiraa karvoihin tai työntämällä tai vetämällä sitä, vaan niin että koira itse liikkuu haluttuun suuntaan. Tämän se saadaan tekemään makupalan houkuttelemana, jota käsi vie koiran kuonoliinin edessä ja kuono tulee perässä.
Kun koira on pari kertaa houkuteltu makupalan avulla tekemään liike, muutetaan tekniikkaa. Muutos ei ole suuri, mutta sillä on mullistava vaikutus siihen vaikuttimeen miksi koira tekee tämän samaisen liikkeen jatkossa. Tehdään sellainen mullistava muutos, että koira edelleen houkutellaan samalla kädellä kolmannen kerran tekemään äsken tehty liike. Mutta kouluttaja onkin sujauttanut makupalan toiseen käteen, sitä ei siis enää ole houkuttelevassa kädessä. Koira huomaa kun on tehnyt liikkeen: Ei pentele, ei ollutkaan mitään nakinpalaa. Seurasin aivan turhaan kättä, minua on jymäytetty. Mutta sitten se kumminkin saa herkkunsa. Se annetaankin toisesta kädestä. Koira miettii: Ai tuli se nakinpala sittenkin. Sama se mistä se tulee kunhan vain tulee.
Makupalakoulutuksen vastustajat pelkäävät, että koira tekee ihmisen haluamia liikkeitä vain saadakseen jotakin hyvää. Mutta he eivät tiedä, että tottumus on toinen luonto. Kun koira on todella hyvin oppinut innoissaan tekemään jonkun tietyn liikkeen, se ei voi olla tekemättä sitä jatkossakin. Joskus siitä tulee vielä makupala, joskus ei.
Loppuviimeksi koiraa ei enää palkita makupalalla kun se tekee liikkeen jonka jo osaa. Opettamisen aikana makupalat on hyvä keino saada koira tekemään asia. Kun opitusta jutusta on tullut rutiinia, koira ei voi olla tekemättä liikettä, kun käsimerkki niin sanoo. (Jos haluaa koiran tekemään sanasta eikä käsimerkistä, silloin houkuttelevaa kättä viedään koiran edessä vain muutama kerta. Sen jälkeen koira luultavasti tekee saman liikkeen heti perään itsestään, jolloin päästään eroon käsimerkistä.)
Oikein käytettynä makupala on yksi hyvä opetusväline. Väärin käytettynä koira todella toimii vain makupalan toivossa jos sattuu sitä haluamaan. Houkuttimena makupalaa käyttävä saa suhteensa koiraan pieleen, sillä omistaja on koiran silmissä vain makkara-automaatti. Koira pysyy tällöin kontaktissa vain halutessaan ruokaa, mutta jos sillä on mielenkiintoisempaa muualla, se lähtee sinne.
KOSKA EI MAKUPALOJA?
Makupalat yhdistetään aina koirankoulutukseen. Koirankoulutukseksi mielletään usein pelkästään tokokoulutus. Tokossa saadaankin aikaan fantastisia tuloksia opetusvaiheessa palkitsemalla makupaloilla tai leikillä Samoin kaikki temppukoulutus tapahtuu palkitsemalla. Makupaloilla saadaan koiran suoritukseen intoa.
Taas sitten tapojen opettaminen/oppiminen ei useinkaan vaadi intoa. Innostuksesta on usein jopa haittaa kotikoiran tavoille opettamisessa, koska hyvät tavat ovat hiljaisia ja maltillisia. Ei ole tarkoitus, että kotikoira suorittaa kotikoiruuttaan kovalla innolla kuten tokoliikkeitä.
Huomaamaton koira on hyvätapainen ja hyväntapainen koira on huomaamaton.
Useat hyvät tavat opitaan rauhallisen kiihkottoman tottumisen kautta, ei innostuksen ja palkitsemisen avulla, kiitosta ja käskysanojakaan ei tarvita. Tällaisia asioita ovat ainakin:
omissa oloissa viihtyminen, yksikseen leikkiminen,
yksinolo,
silmälläpitokontakti,
ettei pure lahkeisiin tai käsiin,
kielletty huone tai huonekalu,
sisäsiisteys,
ihmisen tervehtiminen,
ruuan odottelu jalat maassa,
ettei ota ruokaa pöydältä,
ihmisiin tutustuminen,
hoitotoimenpiteet,
että odottaa lupaa tulla autosta tai lähteä ovesta pihalle,
autoihin ja muuhun liikenteeseen tottuminen,
taluttimessa kulkeminen.
Virike saattaa sytyttää riehuvan tulipalon koiraan. Makupala saa liikettä koiraan, ja sehän ei ole hyväksi esim. hoitotoimenpiteissä ja yksinolossa. Silmälläpitokontaktissa makupalaa ei käytetä eikä sisäsiisteys makupaloilla parane.
Usein tarvitaan ei-innokas oppilas kun hyviä tapoja harjoitellaan. Juuri yksinolossa, ihmisen tervehtimisessä, ruuan odottelussa, ihmisiin tutustumisessa, hoitotoimenpiteissä ja lupaa odottaessa koiran on hyvä olla kovinkin ei-innokas, siis tasainen ja hillitty. Herkkupalat innostavat koiraa tavoittelemaan herkkupaloja, ne saavat koiran innostumaan.
Makupaloilla sanotaan kylläkin olevan rauhoittava vaikutus. Toki on, mutta tietenkin vain koiraan joka on levoton tai innoissaan jostakin syystä. Tällaisessa mielentilassa olevaa ei kannata alkaa hyssytellä hoitotoimenpidettä tai yksinoloa harjoittelemaan. On odotettava suotuisampaa mielentilaa opiskella tyyneyttä vaativaa asiaa.
Kotiopit vaativat koiralta tasaisuutta ja verkkaisuutta, jota makupalat eivät edusta.