Havannankoiran terveys

Havannankoira on yleisesti ottaen terve, elinvoimainen ja pitkäikäinen rotu. Rodussa esiintyy vastaavanlaisia sairauksia ja terveydellisiä ongelmia kuin niillä tämän päivän roduilla (mm. muut bichon-ryhmän rodut sekä kääpiövillakoira), joiden kantamuodot ovat vaikuttaneet havannankoira –rodun kehittymiseen. Perinnöllisistä sairauksista eritoten silmäsairauksien ja patellaluksaation tiedetään olevan linjoihin kertyneitä ja rodussa laajalle levinneitä. Perinnöllisten tekijöiden lisäksi erilaisia sairauksia ja vaivoja saattavat aiheuttaa tai pahentaa ympäristötekijät, fyysiset traumat sekä oikeanlaisen hoidon puute. 

Havannalaiset ry suosittelee, että jalostuksessa käytettävät koirat ovat terveitä, vähintään vuoden sisällä silmätarkastettuja ja polvien osalta korkeintaan patellaluksaatioastetta 1. Kasvattajat ovat yleisesti ottaen noudattaneet jalostustoimikunnan laatimaa jalostusohjetta hyvin. Virallisissa tutkimuksissa seulottavien sairauksien lisäksi Suomen havannankoirakannassa on todettu useita muitakin sairauksia ja vaivoja, mutta yleensä nämä löydökset ovat olleet määrällisesti harvinaisia. On toisaalta muistettava, että rodun terveydestä on ollut saatavilla erittäin vähän systemaattisesti kartoitettua tai tutkimuksin osoitettua tietoa SKL:n ylläpitämän jalostustietokannan (http://jalostus.kennelliitto.fi/) ulkopuolelta. 

Patellaluksaatio

Patellaluksaatiolla tarkoitetaan polvi-nivelen löysyyttä ja polvilumpion sijoiltaanmenoa. Eläinlääkäri voi todeta patellaluksaation koiran polvia käsin tunnustelemalla. Tutkimus tehdään yleensä yli vuoden vanhalle koiralle ja siitä voi saada virallisen lausunnon, mikäli koira on tunnistemerkitty. 

Ei-tapaturmainen patellaluksaatio on perinnöllinen, mutta tarkkaa periytymistapaa ei ole tiedossa. Koska vaiva on perinnöllinen, sen yleisyyteen kannassa voidaan vaikuttaa jalostusvalinnoilla. 

Patellaluksaatio on synnynnäinen vaiva ja se luokitellaan Putnamin asteikon mukaan neljään vaikeusasteeseen. 

Lievin luksaation aste (1) on tavallisesti oireeton. Polvilumpio voidaan saada käsin siirtymään ulos telauomasta, mutta se palaa kuitenkin takaisin, kun ote irroitetaan. 2-asteisessa luksaatiossa koira voi ravatessaan ontua tai hyppiä kolmen jalan varassa ( polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan) ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). 3-asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi poissa paikoiltaan ja 4-asteen luksaatiossa sitä ei voida enää käsin palauttaa oikealle paikalleen. 

Patellaluksaation aiheuttaman kivun arvioiminen koirasta voi olla vaikeaa. Vakavimmat bichon havanaisilla virallisissa tutkimuksissa todetut patellaluksaatiot ovat olleet Suomessa astelukua 3. Vaikeat patellaluksaatiot on hoidettava kirurgisesti. Vaikeimpien asteiden luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste saattaa olla huono. 

Vuoteen 2008 mennessä patellaluksaatiota on esiintynyt Suomessa noin joka kymmenennellä tutkitulla havannankoiralla.

Silmäsairaudet

Eläinlääkärien tutkimat havannankoirat ovat pääsääntöisesti olleet terveitä erilaisista silmäsairauksista. 

Tutkimuksissa seulottavista silmäsairauksista perinnöllinen harmaakaihi eli HC on kuitenkin aiheuttanut rodun kasvattajille eniten huolenaiheita. HC on todettu tai epäilty periytyväksi yli sadalla rodulla ja useimmissa tapauksissa sen on havaittu periytyvän resessiivisesti. Myös havannankoira -rodussa tehtyjen sukupuuanalyysien perusteella se näyttäisi olevan resessiivisesti periytyvä, jolloin sairaan koiran on täytynyt saada sairaudelle altistava alleeli molemmilta vanhemmiltaan. Vuoteen 2008 mennessä perinnöllistä harmaakaihia on esiintynyt Suomessa vajaalla kolmella prosentilla tutkituista havaneeseista (sis. viralliset ja epäviralliset tutkimusdiagnoosit). Vaikka sairaita koiria ei ole määrällisesti paljon, periytymistavasta voidaan päätellä, että HC:n kantajia on merkittävä osa koko kannasta. Jalostukseen HC-koiria ei voi käyttää. Perinnöllinen harmaakaihi puhkeaa koiralle useimmiten nuoruudessa tai täysi-ikäisenä ja aiheuttaa joko toisen tai molempien linssien samentumista. Sairauden torjuntaa jalostuksen keinoin vaikeuttaa puhkeamisiän vaihteleminen, jolloin sairastuneella koiralla voi jo olla useita jälkeläisiä ja toisen polven jälkeläisiä. Perinnöllinen harmaakaihi voi johtaa näkökyvyn menetykseen. HC:tä voidaan yrittää korjata silmäleikkauksella, jossa samentuma tai samentunut linssi poistetaan. 

HC ei ole sama asia kuin vanhoilla koirilla linssin luonnollisesta tiivistymisestä johtuva linssien samentuminen, joka tulee pitkäikäisissä roduissa ilmi yleensä vasta noin 8-10 vuoden iässä. Kaihista on olemassa myös ei-perinnöllinen muoto, joka voi aiheutua aineenvaihduntasairaudesta tai tapaturmasta. Hyvin pieniä pistemäisiä tai lasikuitumaisia samentumia silmän linssin ytimessä (nukleus) tai muutoksia linssin taka- tai etukapselissa ei myöskään lueta virallisissa tutkimuksissa kaihimuutoksiin kuuluviksi. 

Muita silmätutkimuksissa seulottavia perinnöllisiä silmäsairauksia ovat PRA, RD, MRD, GRD, TRD, PPM, distichiasis ja PHTVL/PHPV. 

PRA on etenevä verkkokalvon surkastuma, joka tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. PRA periytyy rodussa vallalla olevan käsityksen mukaisesti autosomaalisesti resessiivisesti. Sairailla yksilöillä näkö heikkenee asteittain verkkokalvorappeuman edetessä, ja ensimmäisenä oireena on hämäräsokeus. Koirasta tulee täysin sokea rodusta ja yksilöstä riippuen 1-8 vuoden välillä. PRA:han ei ole hoitoa, eikä PRA-sairaita koiria voi käyttää jalostukseen. Suomessa on tavattu tähän mennessä virallisissa tutkimuksissa yksi PRA-tapaus tuontikoiralla. 

Retinan dysplasia (RD) eli verkkokalvon vajaakehitys on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, joka on todettu tai epäilty perinnölliseksi usealla rodulla. RD-muutokset jaetaan kolmeen luokkaan (MRD, GRD, TRD), mutta on epävarmaa, ovatko ne geneettisesti samoja sairauksia. RD:n lievin muoto on MRD, multifokaali retinan dysplasia, jossa silmän verkkokalvolla on yksittäisiä tai useampia poimuja. Näistä ei ole haittaa koiran näkökyvylle, eikä tilanne etene. 

GRD:ssä eli geograafisessa retinan dysplasiassa suurempi alue verkko-kalvosta on epänormaali, surkastuu ajan myötä ja haittaa näkökykyä. TRD:ssä eli totaalisessa retinan dysplasiassa verkkokalvon näkösolukerros on irronnut kokonaan ja silmä on sokea usein jo syntymästä asti. TRD-tapauksia ei ole todettu Suomessa. MRD-tapauksia ei tarvitse sulkea pois jalostuksesta, mutta GRD ja TRD -koiria ei suositella käytettävän jalostuksessa. 

Distichiasis on monella rodulla jo nuoresta iästä esiintyvä silmävaiva, jossa ylimääräiset ripsikarvat kasvavat normaalin ripsikarvarivin sisäpuolella ja lepäävät sarveiskalvon pinnalla. Useat karvat hankaavat usein sar-veiskalvoa aiheuttaen ärsytystä ja lisääntynyttä silmävuotoa. Oireilevilta koirilta karvat poistetaan leikkauksella. Distichiasista pidetään periytyvänä, mutta periytymismallista ei ole varmuutta. Distichiasis on todettu usealla havannankoiralla. Jalostuksessa distichiasis-koiria ei suositella yhdistettävän. 

PHTVL/PHPV on synnynnäinen silmä-vaiva, jossa linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen verisuoni ei surkastu syntymän jälkeen. Sairaus esiintyy eriasteisena (1-6) vaihdellen merkityksettömistä kauneuspilkuista sokeutta aiheuttaviin voimakkaisiin muutoksiin. Vakavimmissa asteissa on korkeampi riski saada myös kaihimuutoksia tai silmän sisäistä verenvuotoa. Roduissa, joissa vaivaa epäillään perinnölliseksi, asteita 2-6 ei yleensä suositella käytettävän jalostukseen. 

Muita rodussa todettuja sairauksia

Havannalaiset ry:n tiedot Suomessa esiintyvistä terveysongelmista perustuvat SKL:n jalostustietokantaan, jäsenistön oma-aloitteisesti jalostustoimikunnalle ilmoittamiin tapauksiin sekä yhdistyksen toimitehtävissä pitkään vaikuttaneiden vanhojen kasvattajien kokemuksiin ja tuntumaan rodun terveydestä. 

Tilastoitua ja tutkittua tietoa Suomessa esiintyvistä havannankoira –rodun sairauksista on tällä hetkellä niukasti saatavilla ja jalostustoimikunnan tiedossa voidaan olettaa olevan usein vain pieni osa epävirallisesti todetuista tapauksista. 

Suomesta tiedetään muutamia tapauksia lähinnä Legg-Perthestä, allergiaa ja atopiaa, epilepsiaa, nuoreniän sydänvaivoja, perinnöllistä kuuroutta, lievää lonkkaniveldysplasiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa, kyynärniveldysplasiaa ja maksashunttia. Perinnölliset kivesviat, purentaviat, hammaspuutokset, kirsikka-silmä, erilaiset lisääntymiseen liittyvät ongelmat, eturaajojen käyryys ja voimakas silmävuoto ovat olleet edellä mainittuja vaivoja yleisempiä Suomessa. 

Muualla maailmassa on tullut esille samoja sairauksia ja terveysongelmia rodussa kuin Suomessa, joskin määrät saattavat hieman vaihdella. Eniten rodun terveydestä on saatavilla tutkimustietoa USA:sta. 


Voit lukea lisää havannankoirilla todetuista sairauksia sekä terveystutkimustuloksista Jalostuksen tavoiteohjelmasta. 

Lisätietoja terveystarkastuksista löydät osoitteista:
www.bichonhavanais.fi
www.kennelliitto.fi
jalostus.kennelliitto.fi
Kirjoittanut Päivi Sarvikas, 2008